Partiolaisaloitteesta on säädetty Suomen Partiolaisten menettelytapasäännössä seuraavasti:

“Jäsenmaksun maksanut partiolainen voi tehdä aloitteen partion alueelliseksi, valtakunnalliseksi tai kansainväliseksi kehittämiseksi. Suomen Partiolaisten hallitus ottaa aloitteen käsittelyyn ja vastaa siihen, jos sitä kannattaa vähintään sata (100) jäsenmaksun maksanutta partiolaista. Aloite raukeaa kuuden (6) kuukauden kuluessa sen tekemisestä, jos sitä kannattaa alle sata (100) jäsenmaksun maksanutta partiolaista. Suomen Partiolaiset vastaa partiolaisaloitteiden ja kannatusten keräämisen teknisestä toteutuksesta. Suomen Partiolaisten hallituksen asettama ja nimeämä työryhmä arvioi aloitteet ja ohjaa ne oikealla taholle käsittelyä varten. Työryhmään kuuluvat Suomen Partiolaisten hallituksen edustaja ja partioneuvoston puheenjohtajien edustaja sekä hallituksen tarpeelliseksi katsoma määrä muita jäseniä.”

Partiolaisaloite on siis tarkoitettu luomaan vaikuttamismahdollisuuksia sekä osallistumistapoja partioliikkeen kehittämiseen kaikille jäsenmaksun maksaneille partiolaisille. Partiolaisaloitteen esikuvina voidaan pitää esimerkiksi kansalaisaloite- sekä kuntalaisaloite -käytäntöjä. Keskeisin partiolaisaloitteen ero suhteessa näihin muihin aloitejärjestelmiin on kuitenkin se, että aloitteen käsittelyyn keskusjärjestössä tai piirissä ei liity minkäänlaista kuulemiskäytäntöä. Kun aloite on kerran jätetty, siihen on siis mahdotonta lisätä uutta tietoa tai täsmentää sen perusteluita. Tämä on este osallisuudelle partion päätöksenteossa.

Kun esimerkiksi eduskunta ottaa kansalaisaloitteen käsittelyyn, aloite siirretään valiokuntaan, joka kuulee asiantuntijoita sekä tarvittaessa aloitteen tekijöitä saavuttaakseen parhaan mahdollisen ymmärryksen aloitteen eduista sekä haasteista. Aloitteen käsittelijöiden, sen tekijöiden sekä asiantuntijoiden vuorovaikutuksessa myöskin syntyy väistämättä uutta tietoa aloitteesta ja näin päätöksenteon laatu paranee ja sen tietopohja kasvaa.

On myös mahdollista, että partiolaisaloitteen kuuden kuukauden käsittelyajan puitteissa etenkin ajankohtaisesta aiheesta tehtyyn aloitteeseen saadaan lisää tietoa. Tällaisessa tilanteessa on sekä aloitteen käsittelijälle että sen tekijälle reilua, että uutta tietoa voidaan esittää ja aloitteesta tarvittaessa kysyä lisätietoja.

Kuulemismahdollisuuden lisääminen osaksi partiolaisaloitteiden käsittelyä on myös saavutettavuuskysymys. Mikäli partiolaisaloitteesta halutaan aidosti matalan kynnyksen osallisuutta tukeva työkalu, on mahdollistettava tasapuolinen käsittely aloitteille, joihin on käytetty enemmän tai vähemmän aikaa, tai jotka on laadittu erilaisilla kielellisillä valmiuksilla. Ei voi olla niin, että onnistuneen partiolaisaloitteen tekijän on oltava korkeakoulutettu argumenttien ammattilainen, vaan eri lähtökohdista tulevien partiolaisten on voitava tukea oman aloitteensa etenemistä heille itselleen sopivilla tavoilla, tarvittaessa esimerkiksi suullisesti aloitteen käsittelyn aikana.

Mikäli aloite saavuttaa vaaditut kannattajailmoitukset, ei sen käsittelyyn saisi vaikuttaa alkuperäisen aloitetekstin laajuus. Jos aloitteen perusteet ovat jollain tapaa puutteelliset, tulisi aloitteen käsittelijöiden pyrkiä etsimään lisää tietoa aloitteesta niin, että sen laadukas käsittely on mahdollista.

Perusteena partiolaisaloitteiden käsittelyprosessille sekä kuulemismahdollisuuden puutteelle on esitetty muun muassa se, että aloitteen kannattajat saattaisivat allekirjoittaa aloitteen, joka kuulemisten aikana jotenkin olennaisesti muuttuisi. Tässä perustelussa kuitenkin unohdetaan se, että on varsin eri asia kertoa “mitä” aloitetta kannattaa kuin “miksi” sitä kannattaa. Kuulemisessa keskityttäisiinkin luonnollisesti tähän jälkimmäiseen kysymykseen vastaamiseen; itse aloitteen sisältö ei muutu, vaikka sen perusteluita tarkennettaisiinkin.

Aloitteessa esitetään lisäystä menettelytapasääntöön kuulemisprosessin mahdollistamiseksi osana partiolaisaloitteiden käsittelyä:

“Suomen Partiolaisten hallituksen asettamalla työryhmällä tai aloitteen vireillepanijalla on mahdollisuus esittää kuulemista osana aloitteen käsittelyä. Kuulemiseen voidaan kutsua esimerkiksi aloitteen vireillepanija tai jokin ulkopuolinen asiantuntija.”