Vaeltajaikäkaudessa tapahtuu moni suuria elämänmuutoksia: 18-vuotiaana toisen asteen opintojen päätös, 19-vuotiaana mahdollinen ase-/siviilipalvelus tai välivuosi, sen jälkeen kentien opintojen tai työelämän aloitus toisella paikkakunnalla. Tämän ohessa vaeltajalle annetaan myös suuret odotukset toimia aktiivisena vastuunkantajana omassa lippukunnassaan ja piirissä ryhmänjohtajana, tapahtumanjärjestäjänä ja yhdistysten hallituksen jäseninä. Elämänmuutosten ja muiden partiokiireiden takia vaeltajien mahdollisuus toteuttaa hyvin suunniteltua vaeltajaohjelmaa onkin hyvin rajallinen. Usein elämä rahoittuu 20 ja 21 ikävuoden kohdalla, ja tässä kohtaa vaeltajaikäkausi on loppu.

Ikärajan nostaminen olisi helppo ja ilmainen tapa parantaa vaeltajien sitoutumista ja osallistuvuutta partioliikkeessä. Samalla myöskin huolella ja hyvin tehty vaeltajaohjelma ei mene hukkaan, kun ihmiset ehtivät sitä paremmin suorittaa. 24 vuoden ikäraja olisi myös paremmin linjassa korkeakouluopintojen kanssa, joista usein esim. kandiksi valmistutaan n. 22-24 vuotiaana. Opinnot ovat monilla vaeltajilla pääsiallinen elämänvaihe ja viiteryhmä.